Kaks viikkoa jäljellä!

Miten on mahollista että nyt on keskiviikko, minne alkuviikko katosi?
Mulla on enään kaksi viikkoa jäljellä täällä!
Paniikki iskee, kaikki kyselee haluanko mennä kotiin. En oikeastaan tiedä vastausta... Toisaalta ihana päästä kotia ja nähdä taas kaikkia ja yms yms. mutta.. kotona on niin tylsää, mulla on ollu aivan älyttömän mukavaa täällä, tulen kaipaamaan kaikkia kavereita, hostperhettä, kaupunkia, Barcelonaa, espanjan kieltä, mun huonetta, meidän taloa,.. Ja ainoa mikä kotona odottaa on kasa pääsykoekirjoja.

Katalonian liput liehuu kaikkialla

Silti, jostakin syystä on tultu laskeltua päiviä aika paljon, arki täällä on jo niin rutiinia että onhan se joskus tylsää. Ei aina ole seikkailua ja hauskaa, mutta välissä pienet asiat tekee päivästä ihanan.
Niinkun esim. jos Nika on ihanalla tuulella ja keskustellaan kaikesta.
Tai Martina halaa koulupäivän jälkeen eikä halua päästää irti.
Tai kun kiipeän lenkillä kukkulan päälle, aurinko paistaa ja voi nauttia maisemista.
Tai kun tekee jotakin erilaista arkena, näkee kavereita täällä tai vaikka leipoo jotakin.

Ruuanlaittoa Bethin luona

No toisaalta yks asia mitä täytyy myöntää että en tule kaipaamaan on ruoka-ajat! Mua ei vaan yksinkertasesti ole tehty syömään kello 9 illalla, olen yleensä se joka aina valittaa, että millon on ruoka kun kello on neljä..
Espanjalaista ruokaa rakastan kyllä, ainoa vain, että päivisin kaipaan salaattia ruuan kanssa.
Monesti tuntuu raskaalta syödä esim. pastaa ja lihaa, ja illalla on taas lihaa ja vaikka leipää.

Huh Suomessa on kuulema  20-astetta pakkasta.. Siinä ei hirveästi ulos juoksulenkille lähdetä..
Tuntuu muuten jotenkin hassulta, että menen pysyvästi kotiin. Sitä on jotenki niin asettunu tänne ja tottunu jo siihen, että asun täällä.
On varmaan taas hassua vähän aikaa, että kaikki puhuu suomea kun palaan, mun pikkuveli moitti mun suomea kun puhuttiin facebookissa. Ei tule kamalasti täällä suomea puhuttua, ainoastaan kun skypettelee kotiin.

Tämmöisiä keskiviikkomietteitä... Huomenna menen taas tyttöjen koululle! Ensin menen ala-astelaisille kertomaan Suomesta ja sitten ylä-astelaisille kertomaan mun aupair-kokemuksesta. Oon periaateessa käyny koko koulun läpi, mutta ei sitä raski eikään sanoa kun kaikki opet pyytelee mua sinne :).

Hyvää loppuviikkoa kaikille, kyllä se perjantaiki sieltä vielä tulee!