Viimeinen päivä

Ompa ollu outo päivä.. En jaksa yhtään uskoa, että lennän huomenna kotiin, Suomeen.
Miten on mahdollista, että puoli vuotta on hujahtanu ohi?
Tietenkin on nyt ehkä maailman kliseisintä sanoa noin, mutta se on oikeasti totta!
En pysty edes uskomaan, että ollaan menossa helmikuun puolivälissä...

Kaikki mahdollinen on pyöriny päässä koko päivän ja tuntuu oudolta jättää kaikki tämä ja lähteä Suomeen.

Aupairina olo on oikeasti ollu once in a lifetime-kokemus ja aivan  ihana tapa viettää välivuosi.
Olen useasti miettiny, millasta mulla olis ollu, jos olisin valinnu toisen hostperheen vaikka Etelä-Espanjassa, mutta sillon mulla ei olis kaikkia ihania ystäviä, jotka oon täällä tavannu, kokemuksia täällä, enkä ois tavannu mun hostperhettä.
Vaikka päädyinki täysin omien suunnitelmien vastaiseen paikkaan, en vaihtais mun kokemusta täällä mistään hinnasta!

Kaikkien aupair-vuosi on varmasti erinlainen mutta mun on ollu tällanen, jos täältä blogista nyt on saanu yhtään käsitystä millaista täällä on ollu ja nyt on aivan älyttömän haikea olo eikä tunnu edes todelliselta, että lähen huomenna kotiin.
Olen yrittäny laittaa itteni ajattelemaan kaikesta, että tämä on viimeinen kerta, mutta en pysty uskomaan.
Luulen, että mulle iskee lähtö vasta kun oon kotona Suomessa, kaukana kaikesta tästä ja sillon iskee varmasti kauhea ikävä..

Hostlapset on ollu ihan sekasin eikä ne meinaa uskoa, että lähen oikeasti pois. Eilenkin Nika sano, että se ei enää ikinä halua aupairia, koska ei halua sanoa hyvästejä uudestaan.
Mutta vaikka nyt onki tosi haikea ja surullinen olo ja hassu nähdä oma huone lähes tyhjillään, niin oon silti aivan älyttömän tyytyväinen, että lähin tänne.

Kaikki ihanat kokemukset, mitä täällä oon saanu jää ikuisesti mieleen.
Sain kokea espanjalaiset häät, tuntea itteni perheenjäseneksi hostperheessä, tein elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa ja se kertoo varmasti aika paljon, että olen nauranu tän puolen vuoden aikana älyttömästi siks, että mulla on ollu niin hauskaa!

Kulttuurieroja

Vaikka Espanja onkin luultavasti suomalaisten lempilomakohde ja tuntuu jo melkein kotoisan tutulta, oon itse ainaki kohdannu täällä aika kasan kulttuurieroja jopa hämmennykseen asti :D.

Poskisuukot. En tiedä tarviiko selittää miksi olin näistä alussa peloissani, mutta tiesin että poskisuukkojen määrä vaihtelee eri alueilla, enkä tiennyt monta pitää tehdä ja mistä aloittaa. Oon vieläkin täysin surkea poskisuukoissa ja monet espanjalaiset ei näytä tajuavan että ei Suomessa poskisuukotella :D.

Avoimuus. Täysin tuntemattomat ihmiset saattaa hymyillä kadulla ja moikata, ensimmäisellä Gac tunnilla opettaja tuli kysymään mun nimeä ja halas mua, suomalainen minä sisälläni kuoli shokkiin ja seisoin siinä mitä tapahtuu-ilme kasvoilla :D. Multa usein kysytään vaatekaupoissa "Mistä oot kotoisin?" ennen ku edes ehdin saada sanaa suusta ja on ihan normaalia että tuiki tuntematon aloittaa keskustelun.

Ruoka-ajat. Don't even get me started on this... :D Ennen kun tulin tänne, niin olin tottunut syömään kello neljän aikaan ruuan ja sitten ennen nukkumaan menoa ehkä leivän. Oon varmaan jo kertonu, mutta yleensä syödään lounas kello yhden aikaan ja illallinen puol kymmenen aikaan. Nyt tähän rytmiin on jo tottunu, mutta olin ekan viikon nälässä kello neljästä lähtien :D.

Ruoka. Voi miten ihminen voi kaivata salmiakkia ja ruisleipää... Joo mutta yleisesti ottaen ruoka on tosi hyvää täällä (lukuunottamatta merietanoita, raakoja oistereita, sian vatsaa ja siansorkkia, joita mulla on maistatettu..). Mun hostperhe tuntuu luulevan, että ainoa ruoka mitä me Suomessa syödään on lohi ja perunat :D. Ainoa asia minkä olen säilyttäny syömisessä on aamiainen, en yksinkertasesti pysty syömään makeaa aamiaista.

Herkuttelu. Täällä syödään herkkuja lähes joka päivä, mutta vähän kerrallaan. Esimerkiksi ruuan jälkeen voidaan syödä pari palaa suklaata tai ennen illallista pari keksiä tai aamulla pari keksiä. Ite oon tottunu siihen kerran viikossa karkkipäivään, jollon saa sitten syyä pussillisen karkkia. Mun hostperheen mielestä 200g karkkia kerrallaan on kauhea määrä ja mulle on kerrottu, että ainoastaan pienet lapset syö karkkia täällä :D heh...

Kahvi. Espanjalaisten kahvi ei oo kunnon kahvia. En laske tippaa espressoa kahviksi :D. Tarvin aamulla tasan kaks kuppia normaalia kahvia että pääsen käyntiin ja mun kahvinjuonnista on tullu jo aika yleinen ihmettelynaihe mun hostperheen, sukulaisten ja ystäväperheiden keskuudessa.

Siesta. Ärsyttää suunnattomasti että sillon ku päivällä ois aikaa käydä vaikka ostoksilla, niin sitte kaikki on kiinni ku on siesta.. huoh. No just tämmösistä asioista ku siesta huomaa että espanjalaiset ottaa elämän vähän rennommin, mutta siestan takia kaikki tuntuu siirtyvän tosi myöhään iltaan, esim lapset lopettaa koulun vasta viideltä.

Yöelämä. Tykkään oikeastaan enemmän yöelämästä täällä, kukaan ei örvellä ja kaada juomia päälle baarissa, täällä juodaan järkevämmin ku lähetään ulos. Ite oon tottunu että ennen baari-iltaa alotellaan kotona, mutta täällä mennäänki baariin ottamaan pari ennen yökerhoon suuntaamista. Ainoa mikä on vähän huono juttu on se että yökerhot on auki seittemään aamulla ja sillon on ihan sama paljon on juonu illan aikana, koska tulee olemaan kuollu koko seuraavan päivän koska ei ole nukkunu yhtään :D...

Tässä oli muutama, näitä löytyy varmasti tosi paljon lisää :D

Viimeinen viikonloppu!

Älytöntä, että voin kirjottaa viimeinen viikonloppu... miten on edes mahollista.
Tuntuu että en ole täältä edes mihinkään lähdössä..paitsi että olen. Pysyvästi. En tiiä tekiskö mieli itkeä vai nauraa.
Perjantaina lähdettiin viettämään mun viimeistä viikonloppua Barcelonaan Lauran, Martinan, Eveliinan ja tietysti Bethin kanssa.

Olin vielä aika puolikipeä perjantaina, mutta ei se kuitenkaan menoa hidastanu! Eveliina ja Laura oli löytäny hyvän hostellin. Sain Bethiltä muistikirjasen/jäähyväis-kortin ja Beth oli leiponu mulle kakun! Me ei ikinä juhlittu mun synttäreitä, niin  sain sen kakun melkein kun synttärikakuksi (1,5kk myöhässä :D). Mutta oli aivan mahtava yllätys!

Juotiin viimeset sangriat ym. ennenkun lähdettiin hostellin baarikierroksen mukaan, jossa siis pääsee ilmaseksi sisälle kaikkialle. Livistettiin yhdessä paikassa juomaan oluet (ja shotit, hih!), mutta onnistuttiin löytämään porukka uudestaan ja päästiin lopulta yöklubeihinki asti.

Martina, Laura ja Eveliina

Oli tosi haikea ja vähän surullinenki ilta, mutta pidettiin silti hauskaakin!
Lauantaina lähdettiin kävelemään rannalle ja viimeisille ostoksille.
Olihan mun pakko juoda viimeiset Starbucksit ja tällä kertaa en saanu minikahvia, vaan varmaan elämäni isoimman kahvin, en liiottele yhtään jos sanosin, että se oli melkeen litran.
Oma vika, jos sanot, että isoin mikä löytyy.

Päästiin kotiin kuuden aikaan, laittauduin nopeasti ja lähdettiin mun hostäidin järjestämälle viimeiselle illalliselle, jossa oli kaks perhettä, Bethin hostperhe ja mun. Oli tosi hauskaa ja rentoa! Bethin hostäiti on tosi sulonen ja se itkeskeli välissä kun se kyseli multa millaista on lähteä.. Martina roikku koko illan kiinni mussa ja sen piti istua mun sylissä koko ilta :). Oli tosi mahtavaa, että hostäiti oli järjestäny tämmösen ja ainaki yrittäny tehä sen yllätyksenä.

Nyt pitää alkaa miettiä jo pakkailuja... Matkalaukut on vielä kaapin perällä odottamassa, mutta kyllä mun on pakko aloittaa jo pakkailu kohta.. ehkä.

¡Sólo quedan cinco días!

Huh mikä viikko takana. Ei sillä, että olis ollu rankkaa lasten kanssa, vaan olen ollu kipeänä koko viikon kauheassa flunssassa ja kuumessa. Kauheinta oli, että vaikka mulla oliki kova kuume, niin jouduin olemaan lasten kanssa maanantain ja tiistain ja keskiviikkoaamun. Keskiviikkona aamupäivällä laitoin sitten hostäidille viestiä, että en pysty ajamaan autoa 39 asteen kuumeessa ja lapset meni viimein isovanhemmille loppupäiväksi. Eilenki oli lapset aamulla mulla, mutta menivät isovanhemmille loppupäivästä.

Illasta onneksi kuume laski viimein pois ja tänään heräsin olo normaalina!
En tiedä, että onko ihmisillä joku eri käsitys täällä millasta kipeänä olo on vai mitä, koska hostäiti on silti jättäny mut lasten kanssa ja Beth on koko viikon vaatinu mua kahville..

Itse taas olen maannut puolikuolleena sängyssä ja vastaillu Bethin viesteihin että "are you kidding me.."
Olen tottunu siihen, että kun olet kipeänä, niin sillon levätään rauhassa, että parantuu, eikä rampata kovassa kuumeessa kahvilla.

Meinasin menettää hermot kaikkien kanssa, mutta onneks aina on olemassa yksi henkilö, joka helpottaa oloa ja sen henkilön nimi on äiti :). Ollaan tekstailtu mun äidin kanssa koko viikon, ihan sama kuinka vanha on, niin äiti on aina tärkeä!

Mutta onneksi ohi on (tai ainaki vaikuttaa siltä)!
Ja nyt suuntana viimenen viikonloppu Barcelonassa, olin jo aivan varma että tulisin missaan tän mun flunssan takia. Sisulla vielä vähän puolikipeänä suuntaan Barcelonaan isomman tyttöporukan kanssa tänään ja huomenna hostäiti on järjestäny meille illallisen, jonka piti kai olla yllätys, mutta sain tietää asiasta vahingossa..

Viisi päivää lähtöön on, laskin aivan itse eilen.. oikeasti mulla on enää viis (5) päivää jäljellä täällä!!
Aivan älytöntä.. ja pitäs vielä tehdäkki niin paljon kaikkea. Mutta nyt aion keskittyä mahtavan viimesen viikonlopun viettoon täällä!

¡Adios!

Compras, lluvia y café

Lauantaina meni kyllä suunnitelmat niin uusiksi, kun vaan on mahdollista!
Alunperin  meidän piti mennä Ranskan puolella käymään, mutta Eveliinan olis pitäny olla meillä yötä, jotta oltas ehditty ottaa bussi ja se ei sitten onnistunu.
Päätettiin lähteä Gironaan Ranska-suunnitelman epäonnistuttua, mutta myöhästyttiin bussista ja päädyttiin sitten... no Barcelonaan tietenkin!

Miten on mahollista, että aina ku jätän sateenvarjon kotiin, niin sillon alkaa sataa.
Oli siis tosi sateinen päivä Barcelonassa, lisäksi ei millään löydetty Nostrumia ja yritettiin etsiä sitä ainaki tunti. Lopulta päädyttiin litimärkinä tyytymään Subiin.

Eveliina ja kaks muuta aupparia sen kylästä, Martina ja Laura, oli myös Barcelonassa ja tavattiin ne siellä. Lauran olen kyllä tavannu aikasemmin, mutta Martinan(joka tuli Tove:n vanhaan hostperheeseen) tapasin ekaa kertaa :). Meidän piti tavata vielä lisää auppareita, mutta ne oli myöhästyny bussistansa, joten seikkailtiin sitten pienemmällä porukalla.

Käveltiin rannalle ja käytiin Maremagnumin ostarilla ja tein vähän aleshoppailuja. Käytiin myös Buenas Migas kahvilassa, mutta tällä kertaa en valitettavasti saanu mun jättikahvia :(.

Kävin muuten Starbucksilla ostamassa itelle sieltä kahvitermarin! Tulee niin ikävä ihania Starbucks kahveja..
Löysin myös viimein mun äidille katalaanin kirjan ja ainut missä oli käännöksiä espanjaksi oli Catalan for Dummies :D.

Otan tästä lähtien aamukahvit matkaan!

Päivä hujahti nopeasti ja pääsin kotiin vasta puoli yhentoista aikaan illalla.
Aamulla hostperhe lähti jo seittemän aikaan laskettelemaan ja itse jäin rauhassa nukkumaan yhteentoista asti.

Sunnuntai menikin laiskotellessa kotona kolmeen asti, jollon lähdettiin Bethin kanssa kävelemään ja kahville.
Huh huh tuli juotua ainakin kuus kuppia kahvia tänään.
Beth tilasi meille kahvilassa kahvit ja churrot ja sain sitten minikahvin ,sillä jos et tilaa cafe americanoa, nii se on sitten pieni espresso minkä saa :D. Se tarjoilija oli muutenki aika ihmeissään, koska tilattiin churroja ilman suklaata (kaakaotahan se periaatteessa pitäs olla, mutta muistuttaa enemmän sulatettua suklaata).

Bethin tilaama kahvi...