Viimeinen päivä

Ompa ollu outo päivä.. En jaksa yhtään uskoa, että lennän huomenna kotiin, Suomeen.
Miten on mahdollista, että puoli vuotta on hujahtanu ohi?
Tietenkin on nyt ehkä maailman kliseisintä sanoa noin, mutta se on oikeasti totta!
En pysty edes uskomaan, että ollaan menossa helmikuun puolivälissä...

Kaikki mahdollinen on pyöriny päässä koko päivän ja tuntuu oudolta jättää kaikki tämä ja lähteä Suomeen.

Aupairina olo on oikeasti ollu once in a lifetime-kokemus ja aivan  ihana tapa viettää välivuosi.
Olen useasti miettiny, millasta mulla olis ollu, jos olisin valinnu toisen hostperheen vaikka Etelä-Espanjassa, mutta sillon mulla ei olis kaikkia ihania ystäviä, jotka oon täällä tavannu, kokemuksia täällä, enkä ois tavannu mun hostperhettä.
Vaikka päädyinki täysin omien suunnitelmien vastaiseen paikkaan, en vaihtais mun kokemusta täällä mistään hinnasta!

Kaikkien aupair-vuosi on varmasti erinlainen mutta mun on ollu tällanen, jos täältä blogista nyt on saanu yhtään käsitystä millaista täällä on ollu ja nyt on aivan älyttömän haikea olo eikä tunnu edes todelliselta, että lähen huomenna kotiin.
Olen yrittäny laittaa itteni ajattelemaan kaikesta, että tämä on viimeinen kerta, mutta en pysty uskomaan.
Luulen, että mulle iskee lähtö vasta kun oon kotona Suomessa, kaukana kaikesta tästä ja sillon iskee varmasti kauhea ikävä..

Hostlapset on ollu ihan sekasin eikä ne meinaa uskoa, että lähen oikeasti pois. Eilenkin Nika sano, että se ei enää ikinä halua aupairia, koska ei halua sanoa hyvästejä uudestaan.
Mutta vaikka nyt onki tosi haikea ja surullinen olo ja hassu nähdä oma huone lähes tyhjillään, niin oon silti aivan älyttömän tyytyväinen, että lähin tänne.

Kaikki ihanat kokemukset, mitä täällä oon saanu jää ikuisesti mieleen.
Sain kokea espanjalaiset häät, tuntea itteni perheenjäseneksi hostperheessä, tein elinikäisiä ystäviä ympäri maailmaa ja se kertoo varmasti aika paljon, että olen nauranu tän puolen vuoden aikana älyttömästi siks, että mulla on ollu niin hauskaa!

Kulttuurieroja

Vaikka Espanja onkin luultavasti suomalaisten lempilomakohde ja tuntuu jo melkein kotoisan tutulta, oon itse ainaki kohdannu täällä aika kasan kulttuurieroja jopa hämmennykseen asti :D.

Poskisuukot. En tiedä tarviiko selittää miksi olin näistä alussa peloissani, mutta tiesin että poskisuukkojen määrä vaihtelee eri alueilla, enkä tiennyt monta pitää tehdä ja mistä aloittaa. Oon vieläkin täysin surkea poskisuukoissa ja monet espanjalaiset ei näytä tajuavan että ei Suomessa poskisuukotella :D.

Avoimuus. Täysin tuntemattomat ihmiset saattaa hymyillä kadulla ja moikata, ensimmäisellä Gac tunnilla opettaja tuli kysymään mun nimeä ja halas mua, suomalainen minä sisälläni kuoli shokkiin ja seisoin siinä mitä tapahtuu-ilme kasvoilla :D. Multa usein kysytään vaatekaupoissa "Mistä oot kotoisin?" ennen ku edes ehdin saada sanaa suusta ja on ihan normaalia että tuiki tuntematon aloittaa keskustelun.

Ruoka-ajat. Don't even get me started on this... :D Ennen kun tulin tänne, niin olin tottunut syömään kello neljän aikaan ruuan ja sitten ennen nukkumaan menoa ehkä leivän. Oon varmaan jo kertonu, mutta yleensä syödään lounas kello yhden aikaan ja illallinen puol kymmenen aikaan. Nyt tähän rytmiin on jo tottunu, mutta olin ekan viikon nälässä kello neljästä lähtien :D.

Ruoka. Voi miten ihminen voi kaivata salmiakkia ja ruisleipää... Joo mutta yleisesti ottaen ruoka on tosi hyvää täällä (lukuunottamatta merietanoita, raakoja oistereita, sian vatsaa ja siansorkkia, joita mulla on maistatettu..). Mun hostperhe tuntuu luulevan, että ainoa ruoka mitä me Suomessa syödään on lohi ja perunat :D. Ainoa asia minkä olen säilyttäny syömisessä on aamiainen, en yksinkertasesti pysty syömään makeaa aamiaista.

Herkuttelu. Täällä syödään herkkuja lähes joka päivä, mutta vähän kerrallaan. Esimerkiksi ruuan jälkeen voidaan syödä pari palaa suklaata tai ennen illallista pari keksiä tai aamulla pari keksiä. Ite oon tottunu siihen kerran viikossa karkkipäivään, jollon saa sitten syyä pussillisen karkkia. Mun hostperheen mielestä 200g karkkia kerrallaan on kauhea määrä ja mulle on kerrottu, että ainoastaan pienet lapset syö karkkia täällä :D heh...

Kahvi. Espanjalaisten kahvi ei oo kunnon kahvia. En laske tippaa espressoa kahviksi :D. Tarvin aamulla tasan kaks kuppia normaalia kahvia että pääsen käyntiin ja mun kahvinjuonnista on tullu jo aika yleinen ihmettelynaihe mun hostperheen, sukulaisten ja ystäväperheiden keskuudessa.

Siesta. Ärsyttää suunnattomasti että sillon ku päivällä ois aikaa käydä vaikka ostoksilla, niin sitte kaikki on kiinni ku on siesta.. huoh. No just tämmösistä asioista ku siesta huomaa että espanjalaiset ottaa elämän vähän rennommin, mutta siestan takia kaikki tuntuu siirtyvän tosi myöhään iltaan, esim lapset lopettaa koulun vasta viideltä.

Yöelämä. Tykkään oikeastaan enemmän yöelämästä täällä, kukaan ei örvellä ja kaada juomia päälle baarissa, täällä juodaan järkevämmin ku lähetään ulos. Ite oon tottunu että ennen baari-iltaa alotellaan kotona, mutta täällä mennäänki baariin ottamaan pari ennen yökerhoon suuntaamista. Ainoa mikä on vähän huono juttu on se että yökerhot on auki seittemään aamulla ja sillon on ihan sama paljon on juonu illan aikana, koska tulee olemaan kuollu koko seuraavan päivän koska ei ole nukkunu yhtään :D...

Tässä oli muutama, näitä löytyy varmasti tosi paljon lisää :D

Viimeinen viikonloppu!

Älytöntä, että voin kirjottaa viimeinen viikonloppu... miten on edes mahollista.
Tuntuu että en ole täältä edes mihinkään lähdössä..paitsi että olen. Pysyvästi. En tiiä tekiskö mieli itkeä vai nauraa.
Perjantaina lähdettiin viettämään mun viimeistä viikonloppua Barcelonaan Lauran, Martinan, Eveliinan ja tietysti Bethin kanssa.

Olin vielä aika puolikipeä perjantaina, mutta ei se kuitenkaan menoa hidastanu! Eveliina ja Laura oli löytäny hyvän hostellin. Sain Bethiltä muistikirjasen/jäähyväis-kortin ja Beth oli leiponu mulle kakun! Me ei ikinä juhlittu mun synttäreitä, niin  sain sen kakun melkein kun synttärikakuksi (1,5kk myöhässä :D). Mutta oli aivan mahtava yllätys!

Juotiin viimeset sangriat ym. ennenkun lähdettiin hostellin baarikierroksen mukaan, jossa siis pääsee ilmaseksi sisälle kaikkialle. Livistettiin yhdessä paikassa juomaan oluet (ja shotit, hih!), mutta onnistuttiin löytämään porukka uudestaan ja päästiin lopulta yöklubeihinki asti.

Martina, Laura ja Eveliina

Oli tosi haikea ja vähän surullinenki ilta, mutta pidettiin silti hauskaakin!
Lauantaina lähdettiin kävelemään rannalle ja viimeisille ostoksille.
Olihan mun pakko juoda viimeiset Starbucksit ja tällä kertaa en saanu minikahvia, vaan varmaan elämäni isoimman kahvin, en liiottele yhtään jos sanosin, että se oli melkeen litran.
Oma vika, jos sanot, että isoin mikä löytyy.

Päästiin kotiin kuuden aikaan, laittauduin nopeasti ja lähdettiin mun hostäidin järjestämälle viimeiselle illalliselle, jossa oli kaks perhettä, Bethin hostperhe ja mun. Oli tosi hauskaa ja rentoa! Bethin hostäiti on tosi sulonen ja se itkeskeli välissä kun se kyseli multa millaista on lähteä.. Martina roikku koko illan kiinni mussa ja sen piti istua mun sylissä koko ilta :). Oli tosi mahtavaa, että hostäiti oli järjestäny tämmösen ja ainaki yrittäny tehä sen yllätyksenä.

Nyt pitää alkaa miettiä jo pakkailuja... Matkalaukut on vielä kaapin perällä odottamassa, mutta kyllä mun on pakko aloittaa jo pakkailu kohta.. ehkä.

¡Sólo quedan cinco días!

Huh mikä viikko takana. Ei sillä, että olis ollu rankkaa lasten kanssa, vaan olen ollu kipeänä koko viikon kauheassa flunssassa ja kuumessa. Kauheinta oli, että vaikka mulla oliki kova kuume, niin jouduin olemaan lasten kanssa maanantain ja tiistain ja keskiviikkoaamun. Keskiviikkona aamupäivällä laitoin sitten hostäidille viestiä, että en pysty ajamaan autoa 39 asteen kuumeessa ja lapset meni viimein isovanhemmille loppupäiväksi. Eilenki oli lapset aamulla mulla, mutta menivät isovanhemmille loppupäivästä.

Illasta onneksi kuume laski viimein pois ja tänään heräsin olo normaalina!
En tiedä, että onko ihmisillä joku eri käsitys täällä millasta kipeänä olo on vai mitä, koska hostäiti on silti jättäny mut lasten kanssa ja Beth on koko viikon vaatinu mua kahville..

Itse taas olen maannut puolikuolleena sängyssä ja vastaillu Bethin viesteihin että "are you kidding me.."
Olen tottunu siihen, että kun olet kipeänä, niin sillon levätään rauhassa, että parantuu, eikä rampata kovassa kuumeessa kahvilla.

Meinasin menettää hermot kaikkien kanssa, mutta onneks aina on olemassa yksi henkilö, joka helpottaa oloa ja sen henkilön nimi on äiti :). Ollaan tekstailtu mun äidin kanssa koko viikon, ihan sama kuinka vanha on, niin äiti on aina tärkeä!

Mutta onneksi ohi on (tai ainaki vaikuttaa siltä)!
Ja nyt suuntana viimenen viikonloppu Barcelonassa, olin jo aivan varma että tulisin missaan tän mun flunssan takia. Sisulla vielä vähän puolikipeänä suuntaan Barcelonaan isomman tyttöporukan kanssa tänään ja huomenna hostäiti on järjestäny meille illallisen, jonka piti kai olla yllätys, mutta sain tietää asiasta vahingossa..

Viisi päivää lähtöön on, laskin aivan itse eilen.. oikeasti mulla on enää viis (5) päivää jäljellä täällä!!
Aivan älytöntä.. ja pitäs vielä tehdäkki niin paljon kaikkea. Mutta nyt aion keskittyä mahtavan viimesen viikonlopun viettoon täällä!

¡Adios!

Compras, lluvia y café

Lauantaina meni kyllä suunnitelmat niin uusiksi, kun vaan on mahdollista!
Alunperin  meidän piti mennä Ranskan puolella käymään, mutta Eveliinan olis pitäny olla meillä yötä, jotta oltas ehditty ottaa bussi ja se ei sitten onnistunu.
Päätettiin lähteä Gironaan Ranska-suunnitelman epäonnistuttua, mutta myöhästyttiin bussista ja päädyttiin sitten... no Barcelonaan tietenkin!

Miten on mahollista, että aina ku jätän sateenvarjon kotiin, niin sillon alkaa sataa.
Oli siis tosi sateinen päivä Barcelonassa, lisäksi ei millään löydetty Nostrumia ja yritettiin etsiä sitä ainaki tunti. Lopulta päädyttiin litimärkinä tyytymään Subiin.

Eveliina ja kaks muuta aupparia sen kylästä, Martina ja Laura, oli myös Barcelonassa ja tavattiin ne siellä. Lauran olen kyllä tavannu aikasemmin, mutta Martinan(joka tuli Tove:n vanhaan hostperheeseen) tapasin ekaa kertaa :). Meidän piti tavata vielä lisää auppareita, mutta ne oli myöhästyny bussistansa, joten seikkailtiin sitten pienemmällä porukalla.

Käveltiin rannalle ja käytiin Maremagnumin ostarilla ja tein vähän aleshoppailuja. Käytiin myös Buenas Migas kahvilassa, mutta tällä kertaa en valitettavasti saanu mun jättikahvia :(.

Kävin muuten Starbucksilla ostamassa itelle sieltä kahvitermarin! Tulee niin ikävä ihania Starbucks kahveja..
Löysin myös viimein mun äidille katalaanin kirjan ja ainut missä oli käännöksiä espanjaksi oli Catalan for Dummies :D.

Otan tästä lähtien aamukahvit matkaan!

Päivä hujahti nopeasti ja pääsin kotiin vasta puoli yhentoista aikaan illalla.
Aamulla hostperhe lähti jo seittemän aikaan laskettelemaan ja itse jäin rauhassa nukkumaan yhteentoista asti.

Sunnuntai menikin laiskotellessa kotona kolmeen asti, jollon lähdettiin Bethin kanssa kävelemään ja kahville.
Huh huh tuli juotua ainakin kuus kuppia kahvia tänään.
Beth tilasi meille kahvilassa kahvit ja churrot ja sain sitten minikahvin ,sillä jos et tilaa cafe americanoa, nii se on sitten pieni espresso minkä saa :D. Se tarjoilija oli muutenki aika ihmeissään, koska tilattiin churroja ilman suklaata (kaakaotahan se periaatteessa pitäs olla, mutta muistuttaa enemmän sulatettua suklaata).

Bethin tilaama kahvi...

¡Viernes!

Loppuviikko on menny tosi hauskasti, mulla on ollu tosi helppoja päiviä, koska Martina on mennyt isovanhemmille joka päivä. Mun hostperhe yrittää näin tehä mun lähdön Martinalle helpommaks ja kukaan ei ole vieläkään kertonu Nikalle mitään..

Noh.., torstaina olin taas tyttöjen koulussa ja tällä kertaa olin 15-vuotiaiden tunnilla. Ajattelin sitten että nyt ei tarvi puhua extra selkeästi ja hitaasti, niin puhuin melkein normaalinopeudella ja heti parin lauseen jälkeen jokaikinen tuijotti suu auki ja yksi tyttö huutaa keskeltä "We don't understand you!".. voi ei..

Hidastin sitten puhetahtia, jotenkin ajattelin, että sen ikäisille ei tarvis puhua englantia samalla tavalla kuin lapsille, mutta ei voi mitään. Kerroin Suomesta vähän ja mun aupair-kokemuksesta ja millasta oli lähteä tänne ja miten aupairiksi voi lähteä ym.

Yks tyttö oli ihan sekasin mitä puhuin ku selitin Suomesta ja siitä, että kun meillä oli koulussa italialaisia vieraita, niin yksi pelkäsi pestä hiuksiaan kun pelkäsi että pää jäätyy. Se tyttö kyseli kahen minuutin välein, että häh, puhutaanko nyt Italiasta vai Suomesta :D.

Kävin heti sen tunnin jälkeen myös 10-vuotiaiden tunnilla ja se meni superhyvin! Kaikki oli tosi innostuneita ja kyselivät kilpaa kysymyksiä multa :). Englanninopettaja Anna kysyi lopuksi voisinko millään tulla vielä kerran kolmelle luokalle ja eikai siihen nyt viitsiny ei sanoa ku se oli niin innoissaankin :).

Mutta ei mua siis oikeasti haittaa yhtään käydä tunneilla, ihan mukavaa puuhaa sen on!

Torstaina oli myös Martinan pyhimyksen päivä, joten heräsin aamulla lahjojen avaamiseen.
En yhtään tiennyt, että jos on sun nimen pyhimyksen päivä, niin se on iso juttu täällä.

Aurinkoinen perjantai :)

Tänään kävin reippaasti spinningissä aamulla ja oli kyllä tarpeessa kunnon rääkkiliikunta, heräsin nimittäin tosi aikaisin aamulla ja tytöt oli molemmat pahalla tuulella.

Nyt lähden kuitenkin viettämään perjantaipäivää Bethin kanssa, pitäs vielä jostaki löytää mun äidille katalaanin oppikirja. Sen kirjan löytäminen nyt ei pitäis hirveän vaikeaa täällä olla, mutta ne kaikki tuntuu olevan katalaaniks, niin että mitään ei ole käännetty..

Hyvää perjantaita kaikille, lähden tästä juomaan cafe americanoa :)

Kaks viikkoa jäljellä!

Miten on mahollista että nyt on keskiviikko, minne alkuviikko katosi?
Mulla on enään kaksi viikkoa jäljellä täällä!
Paniikki iskee, kaikki kyselee haluanko mennä kotiin. En oikeastaan tiedä vastausta... Toisaalta ihana päästä kotia ja nähdä taas kaikkia ja yms yms. mutta.. kotona on niin tylsää, mulla on ollu aivan älyttömän mukavaa täällä, tulen kaipaamaan kaikkia kavereita, hostperhettä, kaupunkia, Barcelonaa, espanjan kieltä, mun huonetta, meidän taloa,.. Ja ainoa mikä kotona odottaa on kasa pääsykoekirjoja.

Katalonian liput liehuu kaikkialla

Silti, jostakin syystä on tultu laskeltua päiviä aika paljon, arki täällä on jo niin rutiinia että onhan se joskus tylsää. Ei aina ole seikkailua ja hauskaa, mutta välissä pienet asiat tekee päivästä ihanan.
Niinkun esim. jos Nika on ihanalla tuulella ja keskustellaan kaikesta.
Tai Martina halaa koulupäivän jälkeen eikä halua päästää irti.
Tai kun kiipeän lenkillä kukkulan päälle, aurinko paistaa ja voi nauttia maisemista.
Tai kun tekee jotakin erilaista arkena, näkee kavereita täällä tai vaikka leipoo jotakin.

Ruuanlaittoa Bethin luona

No toisaalta yks asia mitä täytyy myöntää että en tule kaipaamaan on ruoka-ajat! Mua ei vaan yksinkertasesti ole tehty syömään kello 9 illalla, olen yleensä se joka aina valittaa, että millon on ruoka kun kello on neljä..
Espanjalaista ruokaa rakastan kyllä, ainoa vain, että päivisin kaipaan salaattia ruuan kanssa.
Monesti tuntuu raskaalta syödä esim. pastaa ja lihaa, ja illalla on taas lihaa ja vaikka leipää.

Huh Suomessa on kuulema  20-astetta pakkasta.. Siinä ei hirveästi ulos juoksulenkille lähdetä..
Tuntuu muuten jotenkin hassulta, että menen pysyvästi kotiin. Sitä on jotenki niin asettunu tänne ja tottunu jo siihen, että asun täällä.
On varmaan taas hassua vähän aikaa, että kaikki puhuu suomea kun palaan, mun pikkuveli moitti mun suomea kun puhuttiin facebookissa. Ei tule kamalasti täällä suomea puhuttua, ainoastaan kun skypettelee kotiin.

Tämmöisiä keskiviikkomietteitä... Huomenna menen taas tyttöjen koululle! Ensin menen ala-astelaisille kertomaan Suomesta ja sitten ylä-astelaisille kertomaan mun aupair-kokemuksesta. Oon periaateessa käyny koko koulun läpi, mutta ei sitä raski eikään sanoa kun kaikki opet pyytelee mua sinne :).

Hyvää loppuviikkoa kaikille, kyllä se perjantaiki sieltä vielä tulee!

Bellmunt

Kylläpä viikonloppu hujahti ohi! Oli tosi hauska ja mukava viikonloppu, seikkailtiin lähimaisemissa.
Perjantaina käytiin Bethin kanssa perinteisellä mäkkäri-illallisella ja lauantaina sainkin herätä aika aikasin, koska Eveliina tuli käymään täällä ja sen bussi oli täällä kello yhdeksän aamulla.

Haettiin Eveliina bussiasemalta, käytiin kiekka lauantaimarkkinoilla ja shoppailemassa ja syötiin sitten lounasta superhalvasti Nostrumissa. Nostrum on köyhän aupparin paratiisi, koska siellä saa syötyä hyvin ja tosi halvalla!

Sitte suunnattiinkin lounaan jälkeen suoraan yhden vuoren huipulle, jossa olen kerran käynytkin hostperheen kanssa. Onnistuttiin tietenki eksymään kerran matkalla ja käytiin 20 km ylimääräinen lenkki jossaki moottoritiellä, hups!

Selvittiin viimein vuorelle ja oli kyllä aivan mahtavat maisemat, koko päivä oli ollu sumuista ja noustiin sen sumun yläpuolelle, joten se näytti vähän siltä kun olis ollut taivaissa!

Aurinko tuli esiin, suomalaiset hyödysi heti auringonottomahdollisuuden ;)

Päästiin kuitenki poiskin sieltä ylhäältä turvallisesti (se tie sinne oli ihan kuolemanloukku!) ja mentiin Bethin luokse. Kävin nopeasti kotona pakkaamassa kamat ja ostettiin aineksia illalliselle. Tehtiin Eveliinan kanssa tervellisesti tonnikalasalaattia. Beth taas ei oikein meidän salaatti-idealle lämmenyt, vaan lämmitti valmispitsaa.

Pidettiin tosi rento leffailta sangrian ja Nälkäpelileffan kanssa. Sunnuntaina tein suomalaisittain puuroa aamiaiseksi. Leivottin keksejä, jotka jopa ehkä onnistu, käytiin lenkillä, kahvilla ja illasta vielä ulkona syömässä.
Oli oikeasti kaikinpuolin tosi mukava viikonloppu ja tuli todistettua, että aina ei tarvitse lähteä kauas, jotta voi olla hauskaa tai nähdä siistejä paikkoja!

Easy alkuviikko

Miten voi väsyttää/laiskottaa näin paljon, vaikka ei oikeastaan oo tehny mitään?
Martina oli sunnuntaina oksennustaudissa, mutta meni kuitenki maanantaina kouluun ja koska se oli oksutaudissa niin se on menny eilen ja tänään syömään isovanhempien luokse. Hostäidin äiti laitto Martinalle jotaki spesiaaliruokaa.

Mulla on siis ollu tosi relax-päiviä, olen vieny lapset aamulla kouluu ja hakenu Nikan koulusta klo yhdeltä. Ollaan ihan rauhassa syöty Nikan kanssa, tehty enkuntehtäviä, Nika tekee aina kotiläksyt ja sitten olen vieny Nikan  takas kouluun. Ja that's it. Tuntuu, että en ole tehny yhtään mitään :D.

Aamun lauluesitys :D

Olen alkanu keksimään itselle tekemistä, kun on ollu liikaa vapaa-aikaa, esim. eilen siivosin huonetta, pesin kaikki pyykit, silitin kaikki mun vaatteet ja pyyhin pölyjä plus tänään pesin mun converset ...

Eipä tässä, mukavahan tämä on ollu kun on enemmän aikaa, mutta samalla mulla on tosi laiska olo.
Tänään aamulla en jaksanu yhtään mennä salille, oikeasti olin jo menossa sinne, salikamppeet päälläki ja kaikki, mutta ajoin sitte ohi ja menin Mercadonaan. Ostin hoitoainetta ja kaikkea mitä tarvin, mutta siinä shampoohyllyllä tein ex-tempore päätöksen ja ostin sävyttävän hiusvärin!

En ole värjänny hiuksia varmaan vuoteen, olin ihan paniikissa että saan  oranssit hiukset koks se väri oli vähän vaaleempi ku mun väri. Menin Bethin luo ja se värjäs multa hiukset, lopputulos ei ollutkaan yhtään dramaattinen, vaan aika luonnollinen.
Ja se sama väri mikä täällä oli kolme euroa, on Suomessa ainakin yli kymmenen euroa, että ei ollu mun aupparikukkarollekkaan paha!

Mun hiukset oikeestaan tummeni latvoista, koska ne on ollu vaalemmat ku muu väri ja tyvestä mun suomalainen maantienharmaa väri muuttu.. noh ehkä vähän vähemmän maantienharmaaksi. Että ihan onnistunut yritys kuitenkin, vaikka kaipaan jo nyt mun latvojen väriä takaisin :D..

Tältä mun hiukset vielä näytti lauantaina..

Ja nyt!

Näin turhanpäivästä asiaa tänään, hasta la próxima!

Barcelona otra vez!

Hauska viikko takana! Hui kun aika menee liian nopeaa! Maanantaina Martinan päiväkotiopettaja Gloria kysyi voinko tulla lukemaan keskiviikkosin lapsille satuja englanniksi, kun niillä on englannintunti aina keskiviikkosin. Menin lukemaan Kaunotar ja hirviö- sadun englanniksi, vaikka en usko, että oikein kukaan lapsista mitään ymmärsi, vaikka koitin demonstroida kuvien avulla.

Gloria kysyi sitte oliko mulla mitään tekemistä ja pyysi jäämään sinne vähäksi aikaa. Jäin sinne päiväkotiin auttamaan yhdeksästä kahteentoista ja oli tosi mukavaa ja kivaa saaha vaihtelua arkipäiviin! Sain kierroksen koulun ympäri ja kaikki! Kaikki opettajatkin oli tosi mukavia ja nyt Nikanki opettaja innostu ideasta, joten menen sinnekki ens keskiviikkona englannin tunnille.

Kaikki lapset Martinan ryhmässä halus näyttää mulle kaikki lelut ja jutella mun kanssa (katalaaniksi!), niin Martina raukka suuttu yhessä vaiheessa ja istu nurkassa huuli väpättäen, kysyin siltä että mikä on niin se vaan sano että "Noku Aino on minun!"

Lenkkipolulta

Perjantaina käytiin Bethin kanssa jo perinteeksi muodostuneella mäkkäri-illallisella ja lauantaina (muista suurista suunnitelmista huolimatta) suunnattiin taas Barcelonaan. Tuli kyllä tällä kertaa varattua aika karsea hostelli. Sijainti oli ihan paras, mutta en ihan lähiaikoina sinne ole uudestaan menossa..

Seikkailtiin taas Barcelonassa ja tarkotuksena oli tavata Eveliina ja sen italialainen kaveri, mutta ei kukaan saatu yhteyttä toisiimme. Käytiin  Bethin kanssa yllättäen kahessa eri museossa, kahvilla ja drinkeillä.

Varmasti isoin kahvi, jonka olen täältä mistään löytäny!

Illasta tavattiin toisia auppareita ja käytiin katsastamassa pari baaria jossa ei oltu vielä käyty.

Tuntuu että sanon tämän joka kerta viikonlopun jälkeen, mutta meni kyllä älynopeaa viikonloppu!

Rento viikonloppu

Eipä oo tullu tänä viikonloppuna oikein tehtyä mitään... Hostperhe lähti lauantaina aamusta mökille laskettelemaan koko viikonlopuksi ja ei sitten jaksettu kukaan auppareista lähteä Barcelonaan seikkailemaan.

Kävin Bethin kanssa kahvittelemassa yhdessä supersöpössä kahvilassa ja sitten haettiin mäkkäriltä lounasta.

Syötiin Bethin luona ja käytiin  kaupassa ja meillä hakemassa mun kamppeet ja otettin ihan rennosti Bethin luona loppupäivä. Kastottiin kaks leffaa ja oli kiva viettää rento päivä!

Aamusta meidän piti tavata Eveliina, mutta se myöhästyki bussistansa ja nukuttiin sitten myöhään.

Leivottiin molemmat omia lempijuttuja yhessä, mie leivoin kladdkakaa (mutakakkua) ja Beth Victoria's sponge cakea. 

Mudcake vs Victoria's sponge!

Lopuks käytiin tunnin lenkillä, kiivettiin kukkulan päälle ja nauttiin maisemista, oli kyllä kaikinpuolin tosi chill viikonloppu ja varmaan ensimmäinen(ja luultavasti viimenenki) tämmönen viikonloppu. Meni kyllä tosi nopeasti ohi lauantai ja huomenna onki jo maanantai ja töitä.

Oli oikeasti aivan liian lämmin päivä mun takille, mutta minkäs teet kun jätin ohuen kotia :D